Olen kelju, aion vain vilauttaa tätä laatikkoa!
Ja laatikon sisältä laatikkoa.
Ja muovin läpi neitiä. Aivan, hän on...
Ja Piper sovitteli innokkaasti tulokkaan hattua :)
Uusvanhassa mekossaan.
Tosiaan, vasta hatun irrotin laatikosta. Nyt mun täytyy taas pari päivää lepuuttaa silmiä. Joku allergia jne.
En odottele mitään merkkipäiviä tuon mysteerilaatikon aukaisuun, viikonloppuna uusi neiti esittäytyy, jos saan onnistuneita kuvia!
***
torstai 30. heinäkuuta 2015
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Piperin kimpussa
No heipat, onkos vähän aikaa kulunut edellisestä postauksesta! Huh!
Kiitos uusille lukijoille, olen yllättynyt teistä ja iloinen totta kai <3
Olen joitakin postauksia tässä viime viikkoina kommentoinut, mutta aivan laiskamatona on viimeiset päivät menneet eli vaikka oon käynyt blogeissanne, ei merkkiä oo jäänyt, sori siitä!
***
Askartelin tässä hiukkasen ja ajattelin siitä kertoa teillekin.
Ehkä joku tietää, että en ole kovin innostunut obitsuista. En vaikka olinkin vaihtanut sekä little pullipilleni, Sen-niille 23cm obitsun että kovan onnen soturi dal sakuralle Piperille 25cm obitsun. Ne nyt olivat melkein pakon edessä tapahtuneet vaihdot, kun dalin vartalo oli mäsä tullessaan ja pikkuiselle halusin enemmän pituutta.
Tässä eräs kolmikko siis odottaa tulevaa muutosta. Hybridillähän tarkoitetaan nukkejen kohdalla sitä, että esimerkiksi dal säilyttää stock-vartalon kaulapalan ylätorsoineen ja muu vartalo otetaan obitsusta, tällä kertaa siis 23 cm:n obitsu.
No ensin dalin selkäpuolelta etsitään tuosta ylätorson alta esille nuo kaksi ruuvia, jotka ruuvataan irti, jolloin myös vartalo irtoaa kahdeksi osaksi. Irrotin jo kädet valmiiksi, sillä niiden tilalle tulee obitsun käsivarret.
Tuossa alla näette kasan torsoja ja sääriä ja käsiä. En purkanut tässä vaiheessa little pullipin päätä ja obitsun ylätorso jäi siihen kiinni, odottamaan en tiedä mitä.
Ja tässä näkyy nuo alavartaloiden ja ylävartalon osat, jotka tulee vastakkain ( siis tuo stockin alaosa jää 'roskiin').
No sitten vaan palaset kiinnitettiin toisiinsa - ei ollut helppo nakki enkä ole tyytyväinen lopputulokseen.
Ohjeista poiketen, tungin tuonne vatsapalan ylä- ja alapuolelle tappien ympärille kangasta enkä pahvikiekkoja. Yläpuolen jäykistys tai vahvistaminen onnistui oikein hyvin, mutta lantiosta jäi keikkuva. Jos laitoin lisää kangasta, tappi irtosi kokonaan. Hmm...
Kumpi nyt sitten on parempi? Se Piperilla tätä ennen ollut 25cm pehmeä obitsu ja keikkuva pää vai tämä hard bust obitsu löysällä lantiolla? No, kyllä tämä on parempi kun pää ei keiku, vaikka en tajua, miksi tuo lantio nyt on niin irtonainen, kun sama vartalo Sen-niillä oli aivan napakka ja hyvä!
Eipä tullut minusta tämän homman myötä yhtään obitsu-myönteisempi ja jotenkin minusta Piper on nyt liian pikkuinen, se parinkin sentin ero on tuntuva!
On mulla vielä ajatus tuon lantion jäykemmäksi saamiseen, mutta just nyt voimat loppu ;)
Kuvassa on ainoa tuon kokoiselle vartalolle oleva mekko, mitä mulla oli, se tuli Saksasta ja on oikeastaan Blythen mekko. Joudun siis taas ompelutöihinkin, koska ei ehkä aivan Piperin tyyliä.
Saparo-peruukki sopii niin hyvin Piperin chipeihin, tykkään tuosta suklaanruskeasta katseesta ja koko söpöliini höpönassu Piperista <3 Piperille on ajatuksissa hieman erilainen hiustyyli, mutta odottelen nyt, että löydän sen oikean.
Ensi kerralla ehkä uusia mekkoja tai jotakin muuta ompelujuttua.
*************
Tunnustus: Olen tilannut itselleni syntymäpäivälahjaksi aivan ylläri-nuken - en tiedä, pystynkö pitämään sen kaapissa syntymäpäivääni asti, jos se tulee lähiaikoina, täytyy kai keksiä joku merkkipäivä... On se tavallaan ylläri tosiaan itsellenikin, sillä... No, palataan siihen joskus myöhemmin :D
*************
Kiitos uusille lukijoille, olen yllättynyt teistä ja iloinen totta kai <3
Olen joitakin postauksia tässä viime viikkoina kommentoinut, mutta aivan laiskamatona on viimeiset päivät menneet eli vaikka oon käynyt blogeissanne, ei merkkiä oo jäänyt, sori siitä!
***
Askartelin tässä hiukkasen ja ajattelin siitä kertoa teillekin.
Ehkä joku tietää, että en ole kovin innostunut obitsuista. En vaikka olinkin vaihtanut sekä little pullipilleni, Sen-niille 23cm obitsun että kovan onnen soturi dal sakuralle Piperille 25cm obitsun. Ne nyt olivat melkein pakon edessä tapahtuneet vaihdot, kun dalin vartalo oli mäsä tullessaan ja pikkuiselle halusin enemmän pituutta.
Tässä eräs kolmikko siis odottaa tulevaa muutosta. Hybridillähän tarkoitetaan nukkejen kohdalla sitä, että esimerkiksi dal säilyttää stock-vartalon kaulapalan ylätorsoineen ja muu vartalo otetaan obitsusta, tällä kertaa siis 23 cm:n obitsu.
No ensin dalin selkäpuolelta etsitään tuosta ylätorson alta esille nuo kaksi ruuvia, jotka ruuvataan irti, jolloin myös vartalo irtoaa kahdeksi osaksi. Irrotin jo kädet valmiiksi, sillä niiden tilalle tulee obitsun käsivarret.
Tuossa alla näette kasan torsoja ja sääriä ja käsiä. En purkanut tässä vaiheessa little pullipin päätä ja obitsun ylätorso jäi siihen kiinni, odottamaan en tiedä mitä.
Ja tässä näkyy nuo alavartaloiden ja ylävartalon osat, jotka tulee vastakkain ( siis tuo stockin alaosa jää 'roskiin').
No sitten vaan palaset kiinnitettiin toisiinsa - ei ollut helppo nakki enkä ole tyytyväinen lopputulokseen.
Ohjeista poiketen, tungin tuonne vatsapalan ylä- ja alapuolelle tappien ympärille kangasta enkä pahvikiekkoja. Yläpuolen jäykistys tai vahvistaminen onnistui oikein hyvin, mutta lantiosta jäi keikkuva. Jos laitoin lisää kangasta, tappi irtosi kokonaan. Hmm...
Kumpi nyt sitten on parempi? Se Piperilla tätä ennen ollut 25cm pehmeä obitsu ja keikkuva pää vai tämä hard bust obitsu löysällä lantiolla? No, kyllä tämä on parempi kun pää ei keiku, vaikka en tajua, miksi tuo lantio nyt on niin irtonainen, kun sama vartalo Sen-niillä oli aivan napakka ja hyvä!
Eipä tullut minusta tämän homman myötä yhtään obitsu-myönteisempi ja jotenkin minusta Piper on nyt liian pikkuinen, se parinkin sentin ero on tuntuva!
On mulla vielä ajatus tuon lantion jäykemmäksi saamiseen, mutta just nyt voimat loppu ;)
Kuvassa on ainoa tuon kokoiselle vartalolle oleva mekko, mitä mulla oli, se tuli Saksasta ja on oikeastaan Blythen mekko. Joudun siis taas ompelutöihinkin, koska ei ehkä aivan Piperin tyyliä.
Saparo-peruukki sopii niin hyvin Piperin chipeihin, tykkään tuosta suklaanruskeasta katseesta ja koko söpöliini höpönassu Piperista <3 Piperille on ajatuksissa hieman erilainen hiustyyli, mutta odottelen nyt, että löydän sen oikean.
Ensi kerralla ehkä uusia mekkoja tai jotakin muuta ompelujuttua.
*************
Tunnustus: Olen tilannut itselleni syntymäpäivälahjaksi aivan ylläri-nuken - en tiedä, pystynkö pitämään sen kaapissa syntymäpäivääni asti, jos se tulee lähiaikoina, täytyy kai keksiä joku merkkipäivä... On se tavallaan ylläri tosiaan itsellenikin, sillä... No, palataan siihen joskus myöhemmin :D
*************
Tunnisteet:
dal,
hybridi,
kuulumisia,
obitsu,
peruukki
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Pisamanaama!
Eka pisamakasvoinen kustomointini!
Pullip-neitokainen Carrot Jade esittäytyy!
(Bloggerin kuvalataus ei toimi edelleenkään, niin tuon kuvat photobucketista.)
Peruukki inspiroi luomet ja nyt taisikin tämä peruukki löytää lopullisen omistajansa.

Laitoin kasvokuvat suurempina, jotta nuo hennot pisamat näkyisivät, en halunnut lisätä kuvien värikylläisyyttä, koska tämä neiti on muuten kasvoiltaan niin suloisen vaalea.
Chipit maalasin itse tuollaisiksi syvän jadenvihreiksi, aavistus hopeaa seassa.
Kulmakarvoihin olen kohtalaisen tyytyväinen, parhaat tähänastisista, tykkään nimittäin itse tällaisista vähän hennommista. Huulet ovat toistaiseksi matat enkä silmänurkkiinkaan vielä laittanut glossia. Saatan lisätä glossaukset myöhemmin.
Toivottavasti huomenna paistaisi aurinko sen verran, että saisin oikeanvärisiä kuvia. Peruukki näyttää liian kirkkaalta tai räikeältä, siinä on todellisuudessa mukavat pehmeät sävyt.
Tämä oli nyt ilmeisesti viimeisin MIO pitkäksi aikaa, sillä ajatuksissani on joitakin vaatekokeiluja...
(Pisamanassu pääsi tänään, perjantaina, uuden omistajan kainaloon!)
Pullip-neitokainen Carrot Jade esittäytyy!
(Bloggerin kuvalataus ei toimi edelleenkään, niin tuon kuvat photobucketista.)
Peruukki inspiroi luomet ja nyt taisikin tämä peruukki löytää lopullisen omistajansa.
Laitoin kasvokuvat suurempina, jotta nuo hennot pisamat näkyisivät, en halunnut lisätä kuvien värikylläisyyttä, koska tämä neiti on muuten kasvoiltaan niin suloisen vaalea.
Chipit maalasin itse tuollaisiksi syvän jadenvihreiksi, aavistus hopeaa seassa.
Kulmakarvoihin olen kohtalaisen tyytyväinen, parhaat tähänastisista, tykkään nimittäin itse tällaisista vähän hennommista. Huulet ovat toistaiseksi matat enkä silmänurkkiinkaan vielä laittanut glossia. Saatan lisätä glossaukset myöhemmin.
Toivottavasti huomenna paistaisi aurinko sen verran, että saisin oikeanvärisiä kuvia. Peruukki näyttää liian kirkkaalta tai räikeältä, siinä on todellisuudessa mukavat pehmeät sävyt.
Tämä oli nyt ilmeisesti viimeisin MIO pitkäksi aikaa, sillä ajatuksissani on joitakin vaatekokeiluja...
(Pisamanassu pääsi tänään, perjantaina, uuden omistajan kainaloon!)
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Hobitin haaste
Vastailen haasteeseen, jonka armas Hobitti kehitteli meille!
Lopussa tulee sitten haaste eteenpäin muutamalle!
-Säännöt-
1. Kerro oma tarinasi siitä, miten sait ensimmäisen Pullip-perheen nukkesi.
2. Kuvaile tunteitasi, miltä tuntui avata paketti jne. Uppoudu muistoon!
3. Teitkö kenties aloittelijan virheitä tai äkkipäätöksiä nuken hankkimisessa?
4. Keneltä kuulit näistä söpöistä pallopäistä ja miten innostuit nukkeilusta?
5. (Jos pystyt). Nukestasi stock-kuva ja jos muutosta on tullut, niin kuva, miltä se näyttää nyt.
6. Ole luova! Tee omanlaisesi tarina ja muista nauttia kirjoittamisesta (; .
7. Haasta 6 nukkeilijaa tähän haasteeseen.
Miten sain ensimmäisen pullip-perheen nukkeni.
Mitä virheitä tuli tehtyä.
Keneltä kuulin ja
Ensimmäiseni muutokset saapumisesta tähän päivään.
Kuvia stockina ja nyt.
-Noin vuosi sitten Kaisli (instassa littledollies) kertoi niistä. Googletin, mutta en sillä hetkellä muistanut muuta kuin bjd-sanan ja löysin vaikka mitä kummallisia olentoja... nukkeja... Asia jäi siihen. Sitten syksymmällä tuli uudestaan puhetta ja silloin törmäsin ensin netissä tangkou-nukkeihin, tykästyinkin hiukkasen yhteen malliin, mutta en ilmeisesti riittävästi. Selailin pullip-sivujakin, mutta en oikein innostunut. Jouluksi K. sai ekan nuken ja pian hän oli tilaamassa toista.
Kun minä sitten näin ensimmäistä kertaa K:n Milk latten, olin aivan myyty. Siitä hetkestä aloin kiihkeästi selailla eri pullip-nettikauppojen sivuja - halusin löytää nuken alle satasella, mutta ihastuin enemmän kaikkein kalleimpiin tyttösiin ja poikiin (pullip ja taeyang).
Sattumalta, erään toisen harrastukseni kautta, sain 'lainata' ensimmäistä pullip-perheen nukkeani. Vaikka se oli nilkkapoikki-Taeyang, niin tykkäsin siitä kovasti. Mutta, koska se ei varsinaisesti ollut oma valintani, luovuin siitä ja tilalle oli jo siinä vaiheessa tullut ensimmäinen MIO:ni, Katya. Katyan lasken siis varsinaiseksi ekaksi pullipikseni.
Katyahan on saanut jo parikin kertaa uudet chipit, hiukan face upiakin on korjailtu ja peruukki on lopultakin se oma ensimmäinen, lyhyeksi leikattuna. En osaa Katyaa ajatella muuta kuin punatukkaisena :)
Kerron nyt vielä hiukan Katyasta. Jos ajattelee sitä, miksi häneen olen niin kiintynyt... Kun tuota Olentoa alkaa koota tällaisesta paketista, jossa kaikki osat ovat vielä täysin neutraaleja ja saavat ilmettä vähitellen.
Ja sitten päätyy useiden, useiden vaiheiden kautta siihen, että ensin alaston nukke, jolla kuitenkin on jo kasvot ja ilme, saa päähänsä peruukin ja viimeiseksi yllensä vaatteet, niin jokainen nuken kasvojen piirre ja ilme on jo niin tuttu, että tulee tunne kuin hän todellakin olisi puoliksi elävä, perheen jäsen ja ystävä.
Silti se nuken luonne ja toiveet on ainakin mulla vielä hakusessa, vaikka nimi ja perhe on tavallaan jo tiedossa. Pitkät hiukset ovat muuttuneet lyhyeksi ja tuntuvat 'omemmilta'.
Katyalla on edelleen stock-vartalo ja vaikka se on niin yliliikkuvainen, niin en hänelle vaihda obitsua.
Katyan ja Micun myötä huomasin, että MIOt eli make-it-own-kitit on mun juttu - tajusin sen myös, kun luonani käväisi silloin joskus myös dal Kleine; siitä ei tullut lainkaan niin läheistä kuin MIO-tytöstäni ja -pojastani. Micuhan on lähes yhtä rakas kuin Katya. MIOissa sekin, että vaatteet joutuu keksimään ja tekemään itse on mulle mieluista.
**********
Niistä muista MIOista ja ajatuksistani niitä tehdessä sekä niistä luopuessa ajattelin kertoa ensi kerralla, jos se ketään kiinnostaa?!
**********
Muuten, kiinnostaisiko myöskin nähdä suurin piirtein, vaihe vaiheelta, miten MIO-paketista muotoutuu nimen omaava pullip-neitonen?
En ehkä jokaista vaihetta malta kuvata, mutta suurin piirtein...
**********
Tuohon Hobitin haasteeseen pyytäisin seuraavia:
Nukkejen viemä -blogista Ronskun
Pullip friends -blogista Sofian
L'amore delle bambole -blogin Diamondin ja
Nukkebuumista Korpin
XX
Ja jos palat halusta kertoa omasta kokemuksestasi eikä sinua ole huomattu haastaa, niin ota haaste mukaasi ja kerro että otit sen!
***
Lopussa tulee sitten haaste eteenpäin muutamalle!
-Säännöt-
1. Kerro oma tarinasi siitä, miten sait ensimmäisen Pullip-perheen nukkesi.
2. Kuvaile tunteitasi, miltä tuntui avata paketti jne. Uppoudu muistoon!
3. Teitkö kenties aloittelijan virheitä tai äkkipäätöksiä nuken hankkimisessa?
4. Keneltä kuulit näistä söpöistä pallopäistä ja miten innostuit nukkeilusta?
5. (Jos pystyt). Nukestasi stock-kuva ja jos muutosta on tullut, niin kuva, miltä se näyttää nyt.
6. Ole luova! Tee omanlaisesi tarina ja muista nauttia kirjoittamisesta (; .
7. Haasta 6 nukkeilijaa tähän haasteeseen.
Miten sain ensimmäisen pullip-perheen nukkeni.
Mitä virheitä tuli tehtyä.
Keneltä kuulin ja
Ensimmäiseni muutokset saapumisesta tähän päivään.
Kuvia stockina ja nyt.
-Noin vuosi sitten Kaisli (instassa littledollies) kertoi niistä. Googletin, mutta en sillä hetkellä muistanut muuta kuin bjd-sanan ja löysin vaikka mitä kummallisia olentoja... nukkeja... Asia jäi siihen. Sitten syksymmällä tuli uudestaan puhetta ja silloin törmäsin ensin netissä tangkou-nukkeihin, tykästyinkin hiukkasen yhteen malliin, mutta en ilmeisesti riittävästi. Selailin pullip-sivujakin, mutta en oikein innostunut. Jouluksi K. sai ekan nuken ja pian hän oli tilaamassa toista.
Kun minä sitten näin ensimmäistä kertaa K:n Milk latten, olin aivan myyty. Siitä hetkestä aloin kiihkeästi selailla eri pullip-nettikauppojen sivuja - halusin löytää nuken alle satasella, mutta ihastuin enemmän kaikkein kalleimpiin tyttösiin ja poikiin (pullip ja taeyang).
Sattumalta, erään toisen harrastukseni kautta, sain 'lainata' ensimmäistä pullip-perheen nukkeani. Vaikka se oli nilkkapoikki-Taeyang, niin tykkäsin siitä kovasti. Mutta, koska se ei varsinaisesti ollut oma valintani, luovuin siitä ja tilalle oli jo siinä vaiheessa tullut ensimmäinen MIO:ni, Katya. Katyan lasken siis varsinaiseksi ekaksi pullipikseni.
Katyahan on saanut jo parikin kertaa uudet chipit, hiukan face upiakin on korjailtu ja peruukki on lopultakin se oma ensimmäinen, lyhyeksi leikattuna. En osaa Katyaa ajatella muuta kuin punatukkaisena :)
Kerron nyt vielä hiukan Katyasta. Jos ajattelee sitä, miksi häneen olen niin kiintynyt... Kun tuota Olentoa alkaa koota tällaisesta paketista, jossa kaikki osat ovat vielä täysin neutraaleja ja saavat ilmettä vähitellen.
Ja sitten päätyy useiden, useiden vaiheiden kautta siihen, että ensin alaston nukke, jolla kuitenkin on jo kasvot ja ilme, saa päähänsä peruukin ja viimeiseksi yllensä vaatteet, niin jokainen nuken kasvojen piirre ja ilme on jo niin tuttu, että tulee tunne kuin hän todellakin olisi puoliksi elävä, perheen jäsen ja ystävä.
Silti se nuken luonne ja toiveet on ainakin mulla vielä hakusessa, vaikka nimi ja perhe on tavallaan jo tiedossa. Pitkät hiukset ovat muuttuneet lyhyeksi ja tuntuvat 'omemmilta'.
Katyalla on edelleen stock-vartalo ja vaikka se on niin yliliikkuvainen, niin en hänelle vaihda obitsua.
Katyan ja Micun myötä huomasin, että MIOt eli make-it-own-kitit on mun juttu - tajusin sen myös, kun luonani käväisi silloin joskus myös dal Kleine; siitä ei tullut lainkaan niin läheistä kuin MIO-tytöstäni ja -pojastani. Micuhan on lähes yhtä rakas kuin Katya. MIOissa sekin, että vaatteet joutuu keksimään ja tekemään itse on mulle mieluista.
**********
Niistä muista MIOista ja ajatuksistani niitä tehdessä sekä niistä luopuessa ajattelin kertoa ensi kerralla, jos se ketään kiinnostaa?!
**********
Muuten, kiinnostaisiko myöskin nähdä suurin piirtein, vaihe vaiheelta, miten MIO-paketista muotoutuu nimen omaava pullip-neitonen?
En ehkä jokaista vaihetta malta kuvata, mutta suurin piirtein...
**********
Tuohon Hobitin haasteeseen pyytäisin seuraavia:
Nukkejen viemä -blogista Ronskun
Pullip friends -blogista Sofian
L'amore delle bambole -blogin Diamondin ja
Nukkebuumista Korpin
XX
Ja jos palat halusta kertoa omasta kokemuksestasi eikä sinua ole huomattu haastaa, niin ota haaste mukaasi ja kerro että otit sen!
***
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Outoa kuvien siirtoa
Kokeilin ja joudun nyt vaan kopioimaan photobucketin kautta kuvia tänne. Sattumalta tuli tällanen mahdollisuus mieleeni, kun blogger vaan kieltäytyy mun kuvista.
Eli laitan vain näitä myynti-MIOja esille, jos joku sattuisi kiinnostumaan. Molemmat ovat aika onnistuneita ja mekkosissaan ja kengissään niin neitiä ;) Saatte kertoa eteenpäinkin, että on myynnissä, kohtuuhintaan, sillä en ota itselle suurta tekopalkkaa.
Kirjavahiuksinen Fresia ja Pinkkihiuksinen Caresse -kummasta tykkäätte enemmän?
Fresia on tanned-ihoinen ja Caresse fair.
Caressesta nyt vaan oli enempi kuvia... kun hän on uusin luomukseni. Vaaleanpunaisessa peruukissa on myös hiukkasen valkoisia suortuvia mukana, oikein kaunis peruukki ja tosi kevyt!
Seuraavalla kerralla tulee vastaus Hobitti-Annin haasteeseen!
Tsädäm sitten vaan!
Eli laitan vain näitä myynti-MIOja esille, jos joku sattuisi kiinnostumaan. Molemmat ovat aika onnistuneita ja mekkosissaan ja kengissään niin neitiä ;) Saatte kertoa eteenpäinkin, että on myynnissä, kohtuuhintaan, sillä en ota itselle suurta tekopalkkaa.
Kirjavahiuksinen Fresia ja Pinkkihiuksinen Caresse -kummasta tykkäätte enemmän?
Fresia on tanned-ihoinen ja Caresse fair.
Caressesta nyt vaan oli enempi kuvia... kun hän on uusin luomukseni. Vaaleanpunaisessa peruukissa on myös hiukkasen valkoisia suortuvia mukana, oikein kaunis peruukki ja tosi kevyt!
Seuraavalla kerralla tulee vastaus Hobitti-Annin haasteeseen!
Tsädäm sitten vaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)