Kuin kaksi marjaa, tai sitten ei

Olen siis miettinyt nuketusten henkilötietoja uudelleen ja vaikka profiilit eivät olekaan vielä vaihtuneet, niin tämä kaksikko saakin olla sisarukset 11 kuukauden ikäerolla. He ovat parhaat kaverukset ja aina yhdessä.



Tänään neitiset lähtivät koulun jälkeen ostoksille ja siitä pieni tarina.



Piper ja Yannic olivat saaneet äidiltä rahat ja kehotuksen ostaa sievät ja käytännölliset pusakat kylmeneviin keleihin.
Kumpainenkin etsiskelee farkkupusakkaa, mutta päätyy sitten sovittelemaan kivoja kukkajakkkuja.

-Voi jukra, tämä vaaleanpunainen sävy on niin mua!
Yannic levittelee käsiään ja pyörähtelee peilin edessä.

-Mä en oo ollenkaan niin varma tästä omastani... (Piper myrtsinä)

-Höh, odotas nyt, nosta kaulusta tälleen ja se näyttää tosi hyvältä!
-Kato nyt, se on just sulle paras!



-No okei, kyllä tää nyt näyttääkin tosi kivalta! Tässähän on jopa samaa vihreää kuin mun uudet kengät! Jipii! Otetaan nämä!

Piper tönäisee Yannicia ja ehdottaa hyvien takkiostosten kunniaksi cokiksia ja kuppikakkuja kantakahvilassa.
-No ilman muuta, isosisko myöntyy, vaikka äidiltä ei lupaa ollutkaan.




-Hei meidän oma pöytäkin on vapaana, mulle valkoinen tuoli! hihkaisee Yannic.
-Kuule, mulla vähän särkee päätä, onks sulla mukana buranaa?
Piper pitelee päätään.





Buranan saatuaan Piper kurottaa herkkuja ja kumpikin nauttii hyvästä tunnelmasta.

KunnesYannic huomaa jotakin yllättävää...
-Kuule, Piper, älä nyt heti katso tuonne, mutta minusta näyttää, että siellä on...

-Ai mitä on? Yritätkö nyt harhauttaa ja napata minun keksin? Piper on tottunut moisiin harhautuksiin ja pitää varansa.


Ja mitähän Yannic sitten näkikään? Jatkuu...