Potilasta katsomassa

Muistattehan, viimeksi jäätiin siihen, että Yannic ja Cirppu suunnittelivat lähtevänsä Piperia katsomaan sairaalaan. Kumpikaan heistä ei tosin osannut odottaa tätä näkyä.

Piperin kasvot ovat lähes kokonaan sidosten peitossa. Oikeastaaan hänet tunnistaa vain keltaisista hiuksistaan. Aluksi tytöt vain tuijottavat potilasta järkyttyneinä.

-Hei, kiva kun tulitte! Kai sää Yannic toit sen kirjan minkä pyysin!

-No kyllä toin, täällä se laukussa on. Toin myös cokiksen, vaikka en tiedä, saatko sitä juoda.
-Tarvin siihen pillin, syöminen ja juominen on hiukan hankalaa.

Cirppu ei saa sanaa suustaan Piperin esitellessä kipsissä olevaa nilkkaansa.
-Arvatkaas, kutittaako mua tän kipsin alla! Tarvis olla joku terävä puikko vaikka, että yltäis sinne...

Tuntuu tosi hassulta katsella Piperin turvonneita varpaita. Yannic miettii, uskaltaako kysyä, milloin Piper pääsee kotiin.

-Äiti tulee illalla sua katsomaan, niin sanon, että tuo jonkun sellaisen puikon, Yannic hymyilee.

Viimein Cirppu ojentaa leipomansa suklaapikkuleivät potilaalle, joka on enemmän kuin kiitollinen.
-Aa, nami! Tietäsitpä, kuinka kaipaan kaikkia herkkuja, vaikka joudunkin nämä murustelemaan aivan pieneksi ensin. Kiitos, kamunen!
-Neo lähetti myös terveisiä, hän hiukkasen auttoi taikinan teossa, kun se oli aika jämäkkää.
Cirppu on niin tulvillaan myötätuntoa, että melkein nyyhkii.

Pitkät tovit jutusteltuaan tyttöjen on aika lähteä. 

 -No niin Cirppu, lähdetäänpä nyt ja tullaan vaikka parin päivän päästä uudelleen, jollei Piper sitten jo pääse kotiin.
-No en pääse. Menee vielä viikko luultavasti, joten tuutte ainakin kaks kertaa vielä tänne, pliis!
-No kyllä me tullaan!

***

Bonfinin kotona tytöt vielä istahtavat miettimään, mitä kivaa keksisivät potilaalle seuraavalla kerralla.
Koiru kuuntelee tarkkaavasti, mutta ei se ehkä ymmärrä tästä tilanteesta mitään.

***

No, seuraavaan kertaan taas!

Laitan ehkä jo huomenna pienen jouluarvonnan, joten kannattaa jo ryhtyä lukijaksi ja ehkä kommentoidakin ;)

***