Tuuliviiri

On varmaan tänään tuuliviiri tai useampikin pyörinyt vinhasti, kun on tuulista ja sateista. Nyt on kyllä aika tyyntä.

Mutta siis se otsikon tuuliviiri olen minä! En osaa tehdä päätöksiä! Ensinnäkin tämä Katya-tyttöseni. Hän on saanut vaihtaa peruukkiaan tuon tuostakin enkä ole ollut tyytyväinen oikein mihinkään. Siispä kun olin leikannut hänen punaisen peruukkinsa toisen neidin päässä lyhyeksi, hoksasin viimein kokeilla sitä myös Katyalle.

Hänhän on kuin uudesti syntynyt ja jälleen oma itsensä sekä entistä rakkaampi minun silmilleni. Ja nyt nuo Katyan hunajaiset chipit tulevat esille, mutta paljon miellyttävämmin kuin muunväristen hiusten vierellä. Katya saa nyt pysyä tällaisena, vaikka nuo alaripset vaatisivatkin korjauksen. Ehkä annan hänen olla noin muistuttamassa, mistä aloitin ;)

Tuolla Katin takana luuraa toinen myynnissä olevista MIO-neideistä ;) Kun tämä tuuliviiri (=minä siis) ei kerran osannut tehdä päätöstä, niin laitoin myyntiin nämä molemmat ja se kumpaa ensin havitellaan, saa sitten uuden kodin. Huomaatte kuvista, että tässä talossa peruukit vaihtavat tytöltä toiselle - yritän aina löytää sen juuri sopivimman kunkin meikkiin ja silmiin!

Elovena-tyttö

Ruususuu

***********

Kauhutarina, osa 2, Piper is back!

Okei, joku on jo saattanut instasta havaita asiainlaidan, mutta kun kerran lupasin jatkokertomuksen, niin tässä tilanne.


Kerroinkin, että pesin "uuden" dalini nassua, vaihdoin chipit ja ripset; naarmuille en voi mitään, osa peittyy peruukin alle.

Olin tilannut Katyaa varten 25cm obitsun, mutta en tykännyt suuresti keikkuvasta päästä Katyalle oudossa vartalossa. Vaihdoin stockin takaisin ja molemmat olimme tyytyväisiä.

Kun nyt kuitenkin olin obitsun esille ottanut, niin ajattelin laittaa dalini kuntoon - hänelle olin kylläkin tilannut oman obitsun, mutta eipä sitä näy ei kuulu.

Hmm... olin isoimman kaulatapin hionut pullipille ja se ei dalille käynyt (saattaa olla, että olin hätäinen), niin valitsin keskimmäisen koon ja asentelin tuon vartalon sen kera. Sain ruuvitkin nyt toistaiseksi takaraivossa pysymään, tämä dal kyllä vaatii varovaisuutta.

Hiukan tuo päänsä keikkuu, mutta kuvatessa kyllä pysyy, miten laitetaan.

Obitsua on kiva asetella eri asentoihin ;)
Peruukin väri tuli valittua "varastostani" tuon nuken mukana tulleen barbin topin mukaan, korjasin vaatteen obitsulle sopivaksi (alin kuva).

"Mamma, täytyyks mun aina pidellä tätä päätä?"

-No, enimmäkseen!

"Pääsenkö joskus ulos?"

-Ei, rakas Piper, ulos en varmaankaan sinua vie.

***************

Laitan vielä hiukan kehnon kuvan koko pullip-perheestäni.

(Ääks, poistin kuvan, koska se oli huono ja koska vaihdoin jälleen kerran Katyalle takaisin punaisen peruukin ja mietin edelleen, myynkö Tsunen vai sen viimeksi tehdyn pellavapää-mion...)

*********
Taannoisen kuvakilpailun voittajan Vanillan uusin postaus -klik-

Kauhutarina, osa 1

Tämän blogin opettavainen kauhutarina! Ei ehkä sovellu herkimmille!

Katkenneita jäseniä,

vääristyneitä torsoja,

likaa, kolhuja,

kauhun hetkiä,

kyyneleitä,

epätoivon hetkiä!


Toivottavasti tämä ei ole 'se tavallinen tarina', sillä se järkyttäisi minua vielä enemmän kuin tämä, mitä nyt aion teille kertoa.

(Tämä kuva on siitä eka Piperista)

Muistattehan Piperin, tuon pullip-perheeni dalin, jonka oli määrä astua takaisin näyttämölle kesän kuluessa? (Eka dalillani on uusi koti ja hyvät olot!)


Piperin 'korvaaja' saapui joitakin päiviä sitten luokseni. Ostin dal-nuken toiselta nukkeharrastajalta, henkilöltä jota en tunne laisinkaan, ilmoituksen perusteella, "edulliseen" hintaan. Ilmoituksessa puhuttiin "hyväkuntoisesta" nukesta ja kyselyihini vakuutettiin nuken olleen lähinnä "vitriinikamaa". Joten odotin saavani hyväkuntoisen, ei kovinkaan paljon leikityn nuken. Miten kävi?


Maksut ja lähetykset sujuivat hyvin, menin hakemaan pakettia postista.
Saadessani kuoren ihmettelin hiukan, miten nukke ei tulekaan laatikossa - itse en muulla tavalla uskaltaisi lähettää. No, toivoin silti parasta.

Kotiin päästyä availin kuorta (ei pehmo!) ja siellä oli pelkkään talouspaperiin !! käärittynä tilaamani nukkeliini. Ensi tarkastelulla aivan ok, eli pää ei ollut halki kuten pelkäsin. Huh!

Käsi puuttuu, sen tiesinkin.

Vitriinissä säilytetyn nuken torso ja raajat kieppuu ja kääntyilee holtittomasti; ovathan dalit yleensäkin löysänlaisia, mutta tämän keskivartalo ei tunne mitään rotia!

Kaikkein hassuinta minusta on, että siellä vitriinissä nuken polvet ovat ylen määrin kuluneet ja koko vartalo "muuttunut" ihmeellisellä tavalla kaksiväriseksi - siis sääret ja käsivarret koottu kahdesta vartalosta, OMG!

Nuken kasvot olivat likaiset ja naarmuiset, voi pientä.

Avatessani päätä huomasin useamman ruuvin puuttuvan. Chipit oli erittäin rumasti kiinnitetty ja ripset onnettomasti liimattu. Vaihdoin sekä ripset että chipit, pesin pikku nassua.

Olen tilannut obitsun, mutta halusin kuitenkin sulkea pään ja katsella toistaiseksi tuota kolhuja kokenutta torsoa. Siinäpä tulikin yllätysten yllätys. Kahden ruuvin pohjat ovat kuluneet niin, ettei niihin ruuveja voi laittaakaan ilman jotakin käsittelyä.
Ihmeellistä, kuka siellä vitriinissä on nuken päätä availlut, useita kertoja kaiketi kun tuollaisen on saanut aikaan. Hyvin varovasti käsitellen sain nyt kuitenkin takaraivon ja kasvot kiinnitettyä toisiinsa.

Aion todella yrittää tämän dalini pelastaa jollakin keinoin. Pieni toivonpilkahdus näkyy kai jo hänen (uusissa) silmissään?

Toivottavasti tästä joku oppii sen, että aina ei kannata luottaa hyviin lupauksiin! Itse en enää mitään muka-edullisia tarjouksia edes usko.Vanha sanonta 'halvalla ei saa hyvää' pitää aivan varmasti paikkansa näiden nukkejen suhteen!


*************

Jotakin iloisempaa.

Litan vielä kuvat nyt jo myydystä MIO-pullipista sekä vapaana olevasta neitosesta, joka on tällä erää viimeinen MIO-neitini :)

Yllä oleva neiti on lähdössä huomenna matkaan uuteen kotiin. Tuo vapaana ollut vaalea peruukki sopii hänelle niin hyvin!

Adoptiota odottavan neidin silmät ovat siniharmaat, kustomoin itse kirkkaat chipit. Alaripsissä on mustan ohella lilaa ja valkoista; viivat ovat niin hentoja, ettei oikein saa kuviinkaan.
Edit later: Oikeesti nyt vielä arvon tämän ja Tsuneksi nimeämäni neidon välillä, kumman myyn ja kumman pidän... En vaan osaa päättää!!


***************

Kauhutarinaan tulee toinen osa siinä vaiheessa, kun tai jos saan dalini kokoon! Pitäkää peukkuja, että se ylipäänsä onnistuu! 

***************

Juhannus ja ties mitä

Ei luvata ihanaa säätä, ei.

Taidan sitten lueskella ja rupatella nugettimille nämä päivät.

Päätin pitää tummaihoisen kultuseni itselläni, nyt vain pari kuvaa ja lisää joskus myöhemmin.

Tadaa, sanovat Katya ja Sen-nii: Katyan paras ystävä, asuu aivan naapurissa, Tsune (japania, tarkoittaa 'aina'), lempinimi Neni.

Sitä en tiedä, onko tuo blondius pysyvää...





Vaihdoin myynnissä olevan neitosen lookia hieman, kas tässä:

Eli vaihdoin ne 'sokeat' silmät näihin omaan kustomiin, väri on livenä ehkä fuksianpunainen, näyttää liian violetilta kuvissa, böö. Sopivat kuitenkin loistavasti peruukin sävyyn.

Odotan jotakin ihme inspiraatiota viimeiseen MIO-neitooni. En ole vielä uskaltanut tehdä mitään todella erikoista. Ehkä en uskallakaan.


Hyvää juhannusta, armaat lukijaiseni!!

Kuvakilpailun satoa - nyt voittaja selvillä!

Heipä hei, täällä ollaan, vaikka hiljaista onkin! Kuvakilpailun voittaja selvillä - tekstin lopussa näkyy!

Kerään tähän kuvakilpailuuni osallistujien kuvat - laita heti kommenttia, jos ilmoittamaasi kuvaa ei näy!

Aiheenahan oli 'hyppy' :) Voit vielä kurkata -täältä- kisan ohjeet. Läheskään kaikki eivät laittaneet tuota antamaani mainoskuvaa eikä kaikilla ollut linkkiä blogiini, vaikka piti. No, en rankaise tällä kertaa.

Epämääräisessä järjestyksessä näitä tähän laittelen! Muutin kuvat keskenään samankokoisiksi, niin ovat tasa-arvoisia! Klikatkaa suuremmaksi!

Tässä ensimmäisenä Ame Amen reipas ja rohkea hyppy-kuva


ja seuraavana Pullipfriends-blogin sisarusten, Saanan ja Sofian kukkaiset kilpakuvat

 Sofian

Saanan

Ja Vanilla osallistuu hyväntuulisella ruutuhyppelyllä:

Ja vielä löytyy Siniapilan kesäinen, sydämellinen kilpailukuva:

 Hobitti, ei kun siis Anni, osallistuu seuraavalla taidekuvalla:

Jeppi chanin vauhdikas hyppy:

Sekä Ronskun osallistuminen, rauhallinen 'kohta ehkä hyppään':

Omin luvin nappasin tämän viimeisen hyppy-kuvan Livian blogista, koska oli mielestäni kiehtova ja kertova ;) ja luulen, että hän vain unohti ilmoittaa, miten on Livia??

****

Lisään tulokset tähän illalla, valinta on vaikeaa, pidän jokaisesta kuvasta eri syistä!


Ja aion myös tehdä pienen ylimääräisen arvonnan, sillä lukijamäärä on yks kaks noussut jo 36:een!!!

Arvon jonkin vaatteen kaikkien lukijoideni kesken, jotka ovat edes kerran kommentoineet blogissani, ei tietenkään anonyymit!

****


Tekstiä jatkettu illalla:

Pitkän jahkailun jälkeen (sillä kaikki olivat omalla laillaan hienoja ja hyviä kuvia!!) päädyin valitsemaan voittajakuvaksi sen, mikä sai minut heti hyvälle mielelle, innosti lähes heti lähtemään kokeilla samaa hyppyä...














Joko kerron?















... lisäksi vielä: kuvassa on eräällä lailla ajankohtaistakin, sillä aiheesta on kirjoiteltu lehdissä ja oltu kansalaisaktiivisia...














Eli asvalttiin on piirrelty liidulla, pihoilla ja kaduilla, hassuahan sellaista on mennä kenenkään kieltämäänkään niin kuin joku yritti jossain...



















Voittajakuvaksi hyvänmielen kuva, Vanillan ruutuhyppely, oikein tunsin jaloissani, miten olen juuri hypännyt tuohon ruutuun ja jatkamassa eteenpäin!



Vanilla saa sivupalkkiini shoutin yli viikoksi ja käykäähän nyt heti tutustumassa Vanillan blogiin, jos ette vielä sitä tunne!


Ja lupasin arpoa yllärin koska lukijoita jo niin monta (aina lisääkin mahtuu) ja Onnetar sokkona valitsi voittajaksi Livian kaikista tähän mennessä blogiini kommentoineista.




Livia, laita mulle sähköpostiin sun osoitetiedot, lähetän pientä kivaa ylläriä sulle!

Vaalea MIO

Vaahtokarkkiväriä teille hiukkasen!

Ensin neitosen helmaa ja kengät asuun sekä meikkiin ja hiuksiin sopivat.

Itse tykkäilen noista marsmallow-chipeistä sekä tuosta karkki-peruukista!

En nyt ehdi enempiä kirjoitella, palataan myöhemmin!

***

Vielä: Suurkiitos kaikille uusille lukijoille! Jos en vielä ole käynyt blogeissanne, tulen aivan lähipäivinä kurkistamaan!

***

Mikä ihmeen kesä

Liian viileetä säät, sateleekin turhan usein, ai tää on kesä?

Varmaan tiedätte instasta @littledollies -käyttäjän. Hän oli tällä kertaa mun luona pari päivää ja ompelimme ja kävimme pyöräilemässä ja kävimme kerran ulkokuvauksissakin, vaikka sateiden välissä ei hauskaa eikä lämmintä. Kaiken lisäksi asetuimme paikalle, jossa muurahaisia, tarkemmin kusiaisia, tiedätte kai seurauksen! Kuvat eivät siis laadulla hurraa, mutta tuo tunnelma ;)


Varjot sattuu kuvattavien päälle, mutta tää oli melken ainoo kohtuullinen kuva auringonpaisteessa:
'ounou' kauhistelee littledolliesin Valerie (p.milklatte) ja sisarensa Colette (p.larobevert) puolestaan ajattelee vain 'onko tukka hyvin?'

Micu ei olis edes halunnut lähteä mukaan, mutta lähti kun sai uudet shortsit ja kaulakorun. Lahjontaa.
Katya olisi halunnut ottaa aurinkoa (haloo, kylmä! entäs muurahaiset!) ja Sen-nii käpertyi Coletten kainaloon, hänellä littledolliesin ompelema asukokonaisuus.

Sattuneista syistä vaihdoimme kuvauspaikkaa ja kärsivällinen littledollies asetteli lapsukaiset riviin. Eikös muuten oo ihana tuo littledolliesin ompelema vaaleanpunainen mansikkamekko Colettella!

 Vielä viimeksi mun tyttöset, Katya ja Sen-nii.

***********

Ja voi, en oo sitten millään jaksanut käydä kaikissa blogeissa tällä viikolla. Yritän taas ahkerammin jatkossa!

Ja lisäsin haastepostaukseeni vielä vastaukset Dutchducksin kysymyksiin.

Moit!