Ei lopu kustomointi

Ei tosiaan näy kustomoinnille loppua, aina jotakin pitää olla vaihtamassa ja kokeilemassa.

Tällä kertaa taas Cirpun kimpussa. Kokeilin neidille ensin tuota lilaa peruukkia ja kun se näytti niin kivalta, niin toteutinpas sitten myös hybridi-vartalon hänellekin.

Kuvissa näkyy, miten pieni ero on 21 cm ja 23 cm koon obitsu-vartaloilla, Cirpulla siis nimensä mukaisesti pienempi kuin Yannicilla.

Tällä hetkellä nämä kaksi ovat niin suosikkejani! En voi tajuta, ettei joku tykkäisi byuleista tai että joku väittää kaikkien byulien ovan liian samannäköisiä!

Samanlaista yhdennäköisyyttä on kaikilla pullipeilla keskenään, tai kaikilla daleilla, tai kaikilla isuleilla jne. johtuen tietenkin jokaisen naamaosan samasta muotista.
Mutta jo face-upit, luomien värit ja pienetkin yksilölliset viivat silmien ja suun ympärillä antavat kullekin nukelle oman tunnistettavan näkönsä.
Lisäksi omalla kustomoinnilla eli vaikkapa juuri peruukin ja chippien vaihdolla jokainen neiti saa oman luonteensa, vaatteilla vielä enemmän.

Nyt sain Cirpusta sellaisen ehkä 11-vuotiaan oloisen, kun vierellä on Yannic, joka on 13, pian 14 (Piper muuten 12, pian 13)

**********

Cirppu tuli esittelemään uutta kampaustaan ystävilleen ja kuulee, että Piper ei olekaan kotona.

- Mitä? Onko Piper joutunut sairaalaan? Miksi?

- Kyllä, Piper oli eilen tuolla metsässä ja putosi liukkaalta kalliolta kiipeillessään. Hänen kasvonsa loukkaantuivat aika pahoin. Hänelle tehtiin jopa ihonsiirto ja hän joutuu olemaan siteissä jonkun aikaa. Myös nilkka murtui ja on paketissa.

- Voi kauheaa! Milloin Piper pääsee kotiin?

- Lääkäri sanoi, että jouluna meidän pikku Piper on entistä ehompi, mutta hän joutuu nyt olemaan sairaalassa ehkä pari viikkoa. Lähdetkö huomenna mukaan viemään hänelle lukemista?

- Tottakai lähden ja keksin kyllä jotakin kivaa viemistä rakkaalle Piperille, ehkä leivon suklaakeksejä!

**********

Lunta tms.

Kyllä vaan, tänä aamuna oli maisema valkoisena. Vähän valoisampaa!



Lisäsin vaatteita myyntisivulle  -klik-
Ehkä nukkeneidit kaipaa talvella/jouluksi uutta :)
Tulossa vielä pari mekkoa eri kuoseista!



Mukavaa viikonloppua!

Ush, miksi marraskuu!

Alkuun sama valitus kuin muuallakin - sateista ja harmaata, kuvista se näkyy, ettei valo riitä.

Mutta muuten ihan kivaa, aluksi kuvia (niitä huonoja ja hämäriä) uudesta heräteostoksesta.



Laatikon takana lukee 'dal' ja 'cat' eli kissahan siellä kai on?


Vielä laatikossaan

ja sitten Piperin sylissä, sillä hankin hänet Piperille "mini-me", minimiiksi.
Olen hiukan epätoivoinen Piperin suhteen; tuo naama on vanhalla nukella kiiltäväksi kulunut ja ne takaraivon ruuvit... Voi olla, että korvaan Piperin hahmon toisella dal-nukella jo lähiaikoina.



Mutta yksi neiti sai olla taas mannekiinina, harmi vaan, että juuri nämä kuvat on niin epäselviä! Mutta ompelin siis ihanasti kimmeltävästä sametista tuollaisen hupullisen viitan.




Sain muuten pähkäillä tosi paljon, kun ei ollut valmista kaavaa, mutta olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen :)

Neo ja Katya viettävät lähes kaiken aikansa yhdessä. Kahvitellen ja muuten vaan.

Neokin sai uusia kamppeita, farkut ja poolon sekä ihanat punaiset kengät!
(Tilasin taas useammat kappaleet vaatteita ja kenkiä, joista sitten valitsin yhdet Neolle, muut on myynnissä.)

-Varo, Katya, kahvi kaatuu syliin!

Mutta Katyahan kääntyi katsomaan Yannicin tukanletittäjää!
 

Aivan, Bonfinin perheen äiti tässä kuvassa!

Hmm... mitä minä oikein ajattelin? En tiedä, kunhan saan joskus kunnollisia kuvia, näette miten kaunis, aivan ylimaallisen kaunis, on Pullip Mir <3 











*****************

Voi ei, poden melkein huonoa omaatuntoa, koska nyt minulla on aivan selvästi liian monta nukkea liian pian! Esimerkiksi Sen-nii eli little pullip Romantic Alice tuntuu aivan ylimääräiseltä. Aion myydä nänet, mutta en sittenkään taida myydä Cirppua, joka jo oli lähdössä...

Myyn Sen-niin edullisesti - jos olet kiinnostunut, laita mulle meiliä! 

*****************

Sulosointuja

Jaahas, kaikenlaista tapahtuu nugetusten elämässä - tosin mun neitiset ja herraset elää sellasta tavallista elämää nykyään, ei tällä hetkellä mahdu mitään noituutta tai taikuutta heidän eikä mun oloon ja eloon.

Mennäänpä kertomukseen ja kuviin!

***

Kun Katya ja Neo tutustuivat ja kun Neon pikkusisko Cirppu silloin taannoin oli piiloutuneena Neon kaappiin, niin Katyahan huomasi, että ehkä heidän molempien samanikäiset pikkusiskot viihtyisivät yhdessä. Ja niinpä Cirppu on taas kerran käymässä Bonfinin perheessä. (Jees, se sukunimi on tallella.)

-Hei, kiva kun tulit käymään, sanoit, että on jotakin tärkeää asiaa sulla, Sirppu, aloittaa Sen-nii.

-No juu, kun on isänpäivä tulossa ja en voi kotona oikein harjoitella lauluani, kun Neo uhkaa vaikka millä hivutuksella ja kidutuksella. Niin ajattelin, jos voisin teillä vähään luritella?

-No onpas sulla ihana veli! Kyllä meillä saa laulella, anna tulla, kirppunen, kehottaa Yannic.

Cirppu nousee seisomaan ja ottaa hyvin taiteilijamaisen asennon, myös Bonfinin perheen koira, Koiru, katselee tapahtumaa odottavaisena.

Jo ensimmäisen 'sävelen' kajahtaessa, Sen-nii ja Yannic ymmärtävät Neon purkauksia. Cirpun omaperäistä esitystä ei oikein voi kutsua laulamiseksi, omalaatuista vonkunaa ja kiljahtelua...

Koiru nostaa hämmästyneenä korvaansa sekin.


Cirpun jatkaessa lauluaan antaumuksella, ympäristöään näkemättä, Yannic ja Sen-nii koittavat pitää pokkaa, mutta Koiru kääntää selkänsä siinä vaiheessa, kun Cirppu potkaisee kengät jalastaan omituisen ulvahduksen kohdalla.

-No, mitäs piditte, luuletteko, että isäni tykkää tästä laulusta? Sävelsin ja sanoitin sen aivan itse!



-Kyllä se rehellisesti sanottuna on varmaan erikoisin ja mieleenpainuvin sävellys, mitä olen kuullut, toteaa Sen-nii.



-Aivan, minäkään en unohda tätä, eikä varmasti isäsikään. Eikä meidän isä, koska hän on tuolla viereisessä huoneessa, järkyttynyt Yannic ajattelee ääneen.



Mut hei, kaikilla ei oo lauluääntä tai sitten me vaan tulkitaan ilmassa kulkevat ääniaallot 'väärin' - Cirppu tuskin luopuu sävellys- ja lauluharrastuksestaan :D