Olen huomannut, että ei minulla ole riittävää innostusta jatkaa näitä perhetarinoita. Omasta mielestäni ne ovat vähän liian tylsää luettavaa.
Kiinnostukseni nukkeihini on koko ajan ollut enemmänkin niiden katselemista ja ihailua, omassa mielessäni toki jokaisella on omanlaisensa luonne ja mielikuvituksessani noissa 'perheissä' kuitenkin tapahtuu monenlaista. Voihan olla, että joku kertomus pulpahtaa blogiinkin myös jatkossa.
Olen huono/laiska valokuvaaja eli julkaisemani kuvat ovat vähän liian samanlaisia aina. Aion hieman yrittää parantaa tätä taitoa ja kiinnostustani kuvien muokkaukseen, tosin en voi luvata, että mitään kehitystä tapahtuu ;) Joten postaustahtikin blogissani varmaan muuttuu aika satunnaiseksi!
Okei, minulla on monta nukkea, tällä hetkellä tusina täynnä ja ainakin yksi projekti vielä kevään aikana mielessä. Koska minulla on ollut tilaisuus, niin olen nukkeja hankkinut silmäiltäväksi, joistakin luopunut ja nämä nyt sitten ovat kotona.
Uusimman nukkeneidin hankin ns. splittinä eli toinen nukkeilija oli kiinnostunut Cinciallegran asusta ja minä nukesta, joten tänään esittelen oman Cincini. Sen face up on omasta mielestäni yksi pullip-julkaisujen kauneimmista!
Tunnustan, yllättävän rahanmenon vuoksi olin joutua luopumaan Cincistä, mutta en halua siitä erota, täytyy nipistää menoista muuten!
Tuolla eka kuvassa neiti on vielä boxissaan ja stock-vaatteissaan - en sitten ottanut varsinaisia stock-kuvia, koska koin että vaatteet olivat jo toisen nukkeilijan omaisuutta.
Ensin sovittelin Cincille mekkoa ja pidin tiukan letti-nutturakampauksen kiinni.
Sitten avasin ison letin, mutta aion toistaiseksi vielä pitää nuo sivuletit sellaisenaan.
Housuasuna Cincillä on itse ompelemani leggarit ja valkea pusero on pullip Clarityn, musta nahkaliivi Byul Rhiannonin. Komeat saappaat ovat Zuoran stockista.
Cincillä on tuollainen hiukan hämmästynyt ilme ja pidän tosi paljon sekä vahvasta suusta että siniharmaasta silmämeikistä. Chipit ovat mieleeni.
Hiukan minua pelottaa nuo kädet - olen lukenut, että Cinciallegran ranteet katkeaa helposti ja se pelottaa jonkin verran. Mutta muutoin tykkään pullipien kolmosvartalosta, se on jotenkin naisellisempi kuin nelosvartalo ja minulle riittää juuri sen verran posetusta kuin mihin nuo jäsenet ilman väkivaltaa taipuu.
Peruukki tuntuu silkinpehmeältä ja en ole aikeissa sitä vaihtaa, vaikka olen nähnyt todella upeita omistajakuvia sekä valkoisilla että mustilla peruukeilla.
Yritän taas viikonlopun aikana käydä mahdollisimman monessa blogissa - ihailemassa ulkona otettuja kuvia :) Meillä satoi koko eilisen päivän ja niinpä näyttää satavan nytkin.
