Mennäänpä kertomukseen ja kuviin!
***
Kun Katya ja Neo tutustuivat ja kun Neon pikkusisko Cirppu silloin taannoin oli piiloutuneena Neon kaappiin, niin Katyahan huomasi, että ehkä heidän molempien samanikäiset pikkusiskot viihtyisivät yhdessä. Ja niinpä Cirppu on taas kerran käymässä Bonfinin perheessä. (Jees, se sukunimi on tallella.)
-Hei, kiva kun tulit käymään, sanoit, että on jotakin tärkeää asiaa sulla, Sirppu, aloittaa Sen-nii.
-No juu, kun on isänpäivä tulossa ja en voi kotona oikein harjoitella lauluani, kun Neo uhkaa vaikka millä hivutuksella ja kidutuksella. Niin ajattelin, jos voisin teillä vähään luritella?
-No onpas sulla ihana veli! Kyllä meillä saa laulella, anna tulla, kirppunen, kehottaa Yannic.
Cirppu nousee seisomaan ja ottaa hyvin taiteilijamaisen asennon, myös Bonfinin perheen koira, Koiru, katselee tapahtumaa odottavaisena.
Jo ensimmäisen 'sävelen' kajahtaessa, Sen-nii ja Yannic ymmärtävät Neon purkauksia. Cirpun omaperäistä esitystä ei oikein voi kutsua laulamiseksi, omalaatuista vonkunaa ja kiljahtelua...
Koiru nostaa hämmästyneenä korvaansa sekin.
Cirpun jatkaessa lauluaan antaumuksella, ympäristöään näkemättä, Yannic ja Sen-nii koittavat pitää pokkaa, mutta Koiru kääntää selkänsä siinä vaiheessa, kun Cirppu potkaisee kengät jalastaan omituisen ulvahduksen kohdalla.
-No, mitäs piditte, luuletteko, että isäni tykkää tästä laulusta? Sävelsin ja sanoitin sen aivan itse!
-Kyllä se rehellisesti sanottuna on varmaan erikoisin ja mieleenpainuvin sävellys, mitä olen kuullut, toteaa Sen-nii.
-Aivan, minäkään en unohda tätä, eikä varmasti isäsikään. Eikä meidän isä, koska hän on tuolla viereisessä huoneessa, järkyttynyt Yannic ajattelee ääneen.
Mut hei, kaikilla ei oo lauluääntä tai sitten me vaan tulkitaan ilmassa kulkevat ääniaallot 'väärin' - Cirppu tuskin luopuu sävellys- ja lauluharrastuksestaan :D
